se Edwardin labrareissu. Meni jotakuinkin näin; Edward jatkoi jauhamista hammaslääkäristä. Jossain vaiheessa hän alkoi oikeasti ymmärtää, että olemme menossa terveyskeskukseen, jossa häntä oikeasti joku tuikkasee neulalla, ja yrittää saada verta käsivarresta. Tuolloin keskustelu hammaslääkäri-teemasta nousi huippuunsa. Edward pyyyyyyysi, että "äiti saanko saanko saanko mennä hammaslääkäriin". Ja esitteli, miten osaisi avata suunsa hammaslääkärin niin pyytäessä. Ja vaikka vielä sanoa aa, ja laittaa kielen ulos. 

Terveyskeskuksen labran odotustilassa jännitystila nousi huippuunsa. Edwardia itketti, piti kömpiä syliin, ja vähän nyyhkiä. Kun pääsimme laboratoriotädin vastaanotolle Edwardin piti niiskauttaa parit paniikki nyyhkäykset. Siinä vaiheessa aloin miettiä, että piileekö tässä kuitenkin sellainen mahdollisuus, että homma menee huudoksi ja hulinaksi. Mutta ei muuta kuin tuoliin istumaan, Edward syliin, käsivarsi oikoseksi ja tositoimiin. Yritin peittää Edwardin silmät, mutta sitä ei kuulemma saanut tehdä, koska häntä alkoi pelottaa. Ja ei kun Edward ja minä silmät killissä neulaa tuijottaen täti alkoi suorittaa toimenpiteitä. Edwardin kommentit olivat seuraavat "oi, onpa jännää", neulan mennessä oikeaan paikkaan ensimmäisellä yrittämällä kohtelias kehuminen "oletpa sinä taitava", "oi minä olen innoissani", ja toimenpiteen ollessa ohi "voi, joko se loppui". Että sillä tavalla...