tulossa takuulla jännittäviä iltoja, ja yöttömiä öitä.

Siis ensinnäkin huomenna on se Topon "vuosihuolto" osa yksi Linnassa. Se ei ehkä niinkään yöunia vievästi jännitä (mitä ikäviä uutisia enää voisi tulla, mihin emme olisi osanneet valmistautua? Tuskin mitään...), enemmänkin ehkä ärsyttävällä tavalla stressaa. Tiedossa pari tuntia palikkatestejä, tuntien kulku ollen lähinnä jotain;  Topo rääkyy, ja roikkuu oven kahvassa. Terapeutti yrittää parhaansa saadakseen Topon tekemään edes jonkin palikkatesteistä. Topo ei suostu. Terapeutti toteaa, että tehdään lausunto vanhempien haastattelun perusteella. Been there done that. Huomenna homman voisi selkeästi jättää väliin, koska kyseessä Edwardin viimeinen kesälomapäivä. Ja kesälomahappeningeista Tykkimäki-Linnanmäki-Korkeasaari-Suomenlinna on päästy tasan ja tarkkaan Tykkimäkeen asti. Eli vaihtaisin kernaasti Linnan esim Linnanmäkeen. 

Edward siis palaa koulupolulle tiistaina. Koska ainakin meidän vanhempien vuorokausirytmi on totaalisesti vinksahtanut kesäloman aikana, tuntunevat ensimmäiset päivät (tai viikot?) klo 07.30 herätys samalta, kuin klo 04 sydänyöllä käskettäisi aloittaa päivä. Ok; been there done that. Mutta kamalaahan se on. Edward ei suinkaan odota reippaan tokaluokkalaisen innolla koulua. Lähinnä aamuisin ääni piipittäen varmistelee, että eihän tänään mennä kouluun.  

Eniten jännittää se, että mitä meidän "vauvamme" Sampu 2v ja rapiat tykkää siitä, että tuli lähtö vanhempien makuuhuoneesta. Edward ja Topo ovat aikoinaan siirtyneet omaan huoneeseen nukkumaan kolme kuisina. Sampu oli kolme kuinen, kun hän alkoi saada myoklonioita. Emme tuolloin halunneet siirtää häntä pois makuuhuoneesta. Tuntui karulta pistää korvatulehduskierteinen, nytkyinen vauva omaan huoneeseen. Ja näissä merkeissä meni sitten lähestulkoon seuraavat pari vuotta. Sampu sairasti paljon, jolloin halusi vanhempien viereen nukkumaan. Se tarkoitti sitä, että parisänkyyn ei mahtunut kahta aikuista, ja yhtä 24/7 propellia. Joten työhuoneesta/tulevasta Sampun huoneesta tehtiin vierashuone. Sinne ostettiin kunnon sänky, yhdelle aikuiselle. Jos Sampu ei valvonut, Topo valvoi. Tai Edward heräili 18 kertaa yössä. Ja se Sampun makuuhuoneesta siirtäminen venyi, ja paukkui. Aina tähän päivään asti.

Yksi mistä olemme aina tunteneet pientä ylepyttä (vaikka asia todellisuudessa liene enemmän lapsen luonteesta, kuin vanhemmista kiinni) on se, että pojat ovat jääneet aina itse nukkumaan. Päiväunille, ja yöunille. Emme ole tienneet mitä nukuttaminen on. Sympatiaärsytystä tuntien olemme kuunnelleet ystäviemme tarinoita iltanukutuksen riipivyydestä, mutta todellisuudessa emme ole tienneet siitä riipivyydestä, ja ärsyttävyydestä yhtikäs yhtään mitään. Kunnes; yksi kaunis kevätpäivä istuin patiolla ystäväni kanssa nauttimassa kesäillasta. Talossa on ollut hiljaisuus jo tunnin verran. Kunnes yks kaks ystäväni toteaa, että istuukohan Sampu unihauvansa kanssa pation oven takana. No istui istui. Ja oli päättänyt, ettei enää ikinä käy nukkumaan ilman nukuttamista. Ja siitä alkoi nukutusshow. Mitä enemmän nukuttaminen ärsyttää, jopa siinä määrin että pelkään oikeasti saavani sydänkohtauksen, tai aivoinfarktin, sitä pidempään Sampu jaksaa valvoa. Iltajumppa-lenkkituokiot on voinut unohtaa. Yhteiset hyvää ruokaa-ja vuokraleffa illat miehen kanssa on voinut unohtaa. Koska siis; Sampuhan valvoo ainakin siihen kymmeneen asti. Jolloin nukuttaja on jo itse niin kuutamolla, että sängystä nouseminen leffan, tai lenkin merkeissä ei ns nakerra. Tänään siis vimmassa päätin, että nyt on nukuttamiset nukutettu tässä perheessä. Ja niin lähti Sampun pinnis, ja unihauva uuteen osoitteeseen. Edward on asiasta enemmän kuin innoissaan, ja on tuskin ikinä odottanut nukkumaanmenoaikaa niin kiivaasti kuin tänään. Me vanhemmat odotamme kauhun sekaisin tuntein Sampun kommentteja, huutojen määrää, ja sängystä karkailun määrää, jota tämä uusi asumisjärjestely aiheuttanee. 

Jatkoa seuranne...