yksi suuri syy, miksi haluan kirjoittaa elosta ja olosta on se, että huonompina päivinä muistaisin, ettei elämä ole vain lääkitysten säätöä, ja verikokeita ei niin yhteistyökykyisen lapsen kanssa. Tai palavereja terapeuttien, lääkäreiden, opettajien, päiväkodin ja vammaispalveluiden kanssa. Kyytien järjestämistä, ja kyttäämistä, että taksit tulevat kun pitää, olemme valmiina, ja taksikyyti päätyy sinne minne pitikin. Saatikka Kelan lippusten täyttämistä, ja ah sitä niin ihanaa Kelassa jonottamista yhden ylienergisen kaksi vuotiaan kanssa. Elämä on myös ... 

WP_20130901_009-normal.jpg

.. puistoilua, kelillä kuin kelillä. Tulipa muuten tällä kyseisellä puistoreissulla perusteellisesti havaittua, miksi oma syystakki oli niin edullinen. Vedenpitokyky nolla. Hyvä syy ostaa uusi takki. 

WP_20130915_039-normal.jpgWP_20130915_040-normal.jpg

... kivien heittelyä veteen. Onkohan olemassa yhtään lasta, jonka mielestä tämä ei olisi hauskaa?

WP_20130901_033-normal.jpgWP_20130906_069-normal.jpg

Kotona, pihalla puuhastelua.

WP_20130906_002-normal.jpg

kaupassa käyntiä

WP_20130823_043-normal.jpg

ja askartelua. Joskus muinoin kuvittelin, että askarteluhetki on totaalisen pilalla, jos askarteluiden parissa ei viihdytä vähintään puolta tuntia putkeen. Onhan askartelulle päiväkodeissakin pyhitetty tyyliin tunti. Myöhemmin opin, että tämä tunti pitää sisällään sitä, että lapset hötkyilevät paikasta toiseen, kaatavat vesivärivedet päälleen, ihastelevat naapurin töitä, esittelevät omia töitään. Ja ehkä kolmen minuutin ajan jaksavat tehdä "sitä itseään". Nykyisin siis meilläkin askarteluhetket ovat leppoisampia, ja niitä on sitten vaikka neljä kolmen minuutin hetkosta päivässä. Tai välillä ei ensimmäistäkään. Mennään fiiliksellä. 

Elämä on sellaista perus lapsiperhearkea(kin).