SyysLoma

Kuten muillakin maamme eteläosien kouluaisilla, myös Edwardilla oli ilo lomailla viime viikolla. Käsitteiden ollessa vielä hieman hakusessa, Edward puhui iloisesti samassa lauseessa olevansa kesälomalla. Ja joululomalla. Ja ohjeisti isää laittamaan kynttilät kuuseen.

Suunnitelmat olivat suuret syys-kesä-joululoman suhteen. Siis äidillä. Teot ihan eri luokkaa.Suorastaan säälittäviä. Kai tähän voisi heittää väljähtäneen lausahduksen; hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Ja ratsastaa sillä. Samalla itselleen hokien "ajatus ainakin oli hyvä"

Koska Edwardille sattui sopivasti lääkäriaika tiistaille, sovimme koulun kanssa, että Edward saa lääkärireissun jälkeen ottaa varaslähdön lomailuun. Ja kun aikaa on päivätolkulla, ehdimme käydä siellä Suomenlinnassa. Jonne emme kesälomalla ehtineet. Sama Korkeasaaren kanssa. Ja Lintsilläkin sattuu vielä sopivasti olemaan valokarnevaalit. Tuumasta toimeen.

Tiistain lääkärireissusta selvittiin kunnialla. Edward oli etukäteen käynyt autossa läpi, mitä lääkärin luona tapahtuu; lääkäri katsoo korvan, katsoo kurkkuun (sano aaaaaaa), kuuntelee sydämen, ja katsoo masuun. Pätevä lääkäri osasi tehdä kaikki nämä temput. Plussaa vielä vasarahommista. Ja siitä, että Edward sai kunnian suorittaa vasaratutkimuksen äidilleen. Lääkärireissun jälkeen siirryttiin sopivasti lounasaikaan, kaupungille, suosittuun kahvilaan, lunastamaan palkintoja. Isoa annosta suklaajäätelöä. Jäätelö upposi, mukana olleen Mummin, ja äidin avustuksella. Kunnes; Edward nousi kalpeana ylös kahvipöydästä, vatsaansa pidellen, ja ennenkuin ehdimme kissaa inahtaa, päätti tyhjentää jäätelön lounasaikaan siihen suositun kahvilan lattialle. Äärimmäisen vatsatautikammoisena olin saamassa sydänpysähdystä, kun mietin miten olimme lääkärireissun yhteydessä käyneet moikkaamassa ystävää, ja hänen tytärtään jotka olivat sairaalassa, osastolla. Ja Edward oli pikkuprinsessaa auliisti taputellut päästä varpaisiin. Mummi oli juuri lusikoinut samasta annoksesta jäätelöä; jei, vaari on lähdössä huomenna ulkomaille. Minkäköhänlainen vatsatautiaalto tässä juuri saatiin aikaiseksi? Seuraava sydänpysähdys oli tulossa ajatuksesta; kuinka me pääsemme kotiin. Julkisilla on mentävä. Juna-bussiyhdistelmän ollessa nopein, mutta ei mikään salamannopea sekään. Näin jo sieluni silmin Edwardin yökimässä ohi muovipussin junan penkeille, ja Sampun uusiin rattaisiin, ja kanssamatkustajien kengille. Luojan lykky mukanamme oli useamman vuoden äitikokemuksen, bonuksena vielä triplamummikokemuksen omaava äitini. Joka siinä vaiheessa, kun Edward oksennuksen jälkeen alkoi puhua, kuinka ei haluakaan jäätelöä, vaan haluaa sipsejä, rauhoitti, että kyseessä liene jännitys. Ja jäätelöllä korvattu lounas. Ja kävi ostamassa Edwardille ne sipsit, ja saatteli meidät junaan. Ja pääsimme kunnialla kotiin. Jossa miehen kanssa suoritimme samointein operaation "matot varastoon, ja vuoraa pyyhkeillä sängyt". Ja jäimme odottamaan seuraavaa oksennusta, tai seuraavaa oksentajaa.

Koska seuraavat 24 tuntia menivät rauhaisasti. Kukaan ei oksentanut, voinut pahoin, ollut kalpea, ja kaikille maistui ruoka, uskaltauduin keskiviikkona lounasaikaan läheiselle ostarille. Kauppa-puisto-postireissulle. Ja jos kaikki menee putkeen, voimme liene iltapäiväksi suunnitella reviirin laajennusta, ja uskaltautua sinne Korkeasaareen. Sampu siis rattaisiin, Edward käsipuoleen. Ja menoksi. Ja kotiin tunnin kuluttua. Kalpean, silmiään siristelevän Sampun kanssa, jonka otsaa koristaa golfpallon kokoinen sarvi. Asvaltti 1-Sampu 0. Pikainen soitto poikien hoitavalle taholle; pitääkö potentiaalisen aivotärähdyspotilaan kanssa olla varovaisempi, kun "pojilla on näitä juttuja". Ei tarvitse, mutta lähtekää herkästi lääkäriin. Iltapäivä siis aivotärähdysseurantaa. Se siitä Korkeasaaresta. No, huomenna on päivä uus, ja sitä rataa.

Torstaina toteamme, että Sampun olemus on yhä siinä määrin nuutunut, että visiitti tutulle lääkärille liene paikallaan. Sampu ratttaisiin, Edward käsipuoleen, ja nokka kohti lääkäriä. Edwardille lupaus pizzeriareissusta lääkärireissun jälkeen. Lääkäri tutkii Samuelin, toteaa aivotärähdyksen, antaa hoito-ohjeita; päänsärkylääkettä, ei pitkiä kävelyjä, tai puistoreissuja juuri nyt. Ja kirjoittaa lähetteen Lastenklinikalle, jos ei Sampu iltapäivään mennessä ole alkanut virkistyä. Ja antaa ohjeeksi "menkää nyt ihan Sampun voinnin mukaan". Sampun maatessa nuutuneena rattaiden pohjalla, alan varovaisesti ehdotella Edwardille pizzeriareissua jollekin toiselle päivälle. Vastauksena ponteva EI. Ja toteamus "Sampukin haluaa pizzaa". Yritän vihjailla, että Sampu ei nyt juuri näytä nälkäiseltä, vastauksena vielä pontevampaan äänensväyyn "EI MINÄ EN HALUA MENNÄ KOTIIN, MINÄ HALUAN PIZZALLE": Selkeä pattitilanne. Kunnes saan ahaa elämyksen; mitä jos käydään ostamassa leffa, muutama suklaakarkki, ja ostetaan kotiin pizzaa.(lahjonta, kaiken a ja o, ja joka tilanteen pelastus!) Edwardin päässä iso pyörä raksuttaa; pizzeria, ja pizza, versus koti-leffa-pizza-nami. Sehän vaan passaa. JOten ei kun kotiin ostosten, ja nuutuneen Sampun kanssa. Joka iltapäivällä alkaa vihdoin näyttää tokenemisen merkkejä.

Perjantaina Edward ja isä viettävät aamupäivällä yhteistä laatuaikaa paikallisella terveysasemalla, verikokeiden merkeissä, tiistaisen lääkärireissun peruilta. Kotona huokailen miehelle, että voi Edward raukkaa; kaikki kivat lomajutut jäivät tekemättä. Ryven äitiyden pohjamudissa; lapsi raasu, viikon kohokohta taisi olla oman pihan haravointi. Kunnes havahdun siihen, miten Edward käy ääneen läpi lomaviikkonsa tapahtumia; kävin lääkärissä, oksensin kahvilan lattialle, tätä nipsaisi ( labrat), Sampu kaatui ja meni lääkäriin. Söin pizzaa ja ostin madagascar elokuvan". Ja tätä samaa ritirampsua käydään läpi jokaiselle, joka suinkin vain jaksaa kuunnella; veljille, tädille, mummille, vaarille, toiselle mummille, koulussa opettajalle, avustajlle, luokkakavereilla . Edwardin tuumaillessa seuraavassa lauseessa miten kiva kesä-joululoma hänellä olikaan.Ja ehdotellessa, että josko se isi nyt kävisi laittamassa kuuseen valot. Eli kyykkyyn vaan kaikki lomailijat, jotka tekivät jotain tylsää, peruslomajuttua kuten Linnanmäellä karusellissa pyörimistä. Tai Korkeasaaressa leijonia katsastamista. Nuo asiat unohtuvat, Edward tuskin ihan heti unohtaa tätä lomaansa. Eikä äitikään; ja toivoo salaa, tai vähemmän salaa, että seuraava loma menisi vähän normaalimmassa merkeissä.