Olemme miehen kanssa kehittäneet jo vuosia sitten nukkuma-aamusysteemin. Koska lapsemme ovat yksi vuorollaan nytkyjensä, tai infektioiden vuoksi valvoneet ns enemmän kuin laki sallii, olemme näin saaneet edes jonkin verran paikattua loputtomia univelkoja. Nukkuma-aamu tarkoittaa sitä, että viikonloppuisin, vuoroaamuina nukutaan, tai luetaan, tai mitä tahansa, omassa ylhäisyydessä klo 11 asti. Välillä käymme kauppaa nukkuma-aamuista, tyyliin "jos hieron sun hartioita illalla tunnin, saanko nukkuma-aamun". Tai "jos viet pojat puistoon päivällä kun tulee formulat, saat mun nukkuma-aamun" (villi veikkaus kumpi jälkimmäistä ehdottelee?). Tämä systeemi toimii kuin rasvattu salama. 

Tänään oli miehen vuoro nukkua. Trio puuhasteli mitä puuhasteli hyvin sopuisasti keskenään siihen yhdeksänpintaan asti. Jolloin päätin, että nyt ylös, ja laittamaan aamupuurot tulille. Olisihan se pitänyt tietää, että liiallinen sopuisuus alakerrassa ei voi tarkoittaa hyvää. Eritoten se, että aamunälkäinen Topo ei möykkää käsi jääkaapinovessa kiinni, ei todellakaan voi tarkoittaa hyvää. Aamun seuraava tunti kului hommissa:

- siivoa nakkikastike jääkaapin ovesta, keittiön ovesta, keittiön matolta, käytävän matolta, ruokailutilan seinistä, käytävän seinistä, rappusten seinistä. Niin; Topo päätti, että hänpä on omatoiminen. Nakkikastike = hyvää. Eli ei kun jääkaapista vain kastiketta nauttimaan, käsin, suoraan kattilasta. Ja mihinkäs sitä parempi kädet sen jälkeen pyyhkiä kuin seiniin, ja oviin. 

- siirryimme tästä sitten puurohommiin. Edward syö puuron joko hitaasti, tai tappavan hitaasti riippuen uhkailujen, kiristysten, ja lahjontojen määrästä. Mutta syö omatoimisesti. Halleluja! Sampu, herra hienohelma ei i k i n ä ole suostunut puuroa syömään. On sitä kokeiltu, mutta kun krokotiilinkyyneleitä on vuodatettu sangollisen verran, on ollut pakko siirtyä muihin aamupalavaihtoehtoihin. Eli Sampu syö itse, nätisti, omalla paikallaan leipänsä, myslinsä, hedelmänsä, marjansa (joo; aamupalan pitää olla Sampulla tyyliä hotellin buffa). Topo taas... Kai ihan tykkää puurosta. Mutta koska puuron kanssa vedetään arsenaali lääkkeitä, sitä pitää periaatteesta vastustaa. Ja sitä ei missään nimessä, ikinä, kuuna päivänä, syödä itse. Se pitää syöttää. Ja sitä syöttämistäkin vastustetaan skaalalla ilkikurinen ilme-ärsyttää niin että pää hajoaa. Tänään mentiin rankasti jälkimmäisen vaihtoehdon puolelle. Kun Topo oli vetänyt puuroa desin verran suuhun, hillonnut sitä siellä noin kahden minuutin verran, ja saanut syljen avulla siitä aikaiseksi kaikkien aikojen liisteriä, iski hermostus. Piti vetää rehelliset kilarit. Hommassa nyt kuitenkin kävi niin, että Topo veti kilareiden sijaan puurot väärään kurkkuun, ja aivasti sen desin liisterin suustaan. Tietenkin juuri vaihdetuille vaatteille, ja sille alakerran ainoalle matolle, ja seinille, joita ei oltu vielä siivottu nakkikastike-insidentin yhteydessä. Tässä vaiheessa alkoi nämä äitiyden ilot ns ottaa koville. 

- seuraavaksi lähdin yläkertaan hakemaan vaipat poikien huoneista. Edward & Topo käyttävät yhä vaippaa. Edward öisin, Topo täyspäiväisesti. Ottavat yövaippansa itsenäisesti aamulla pois, ja hylkäävät ne huoneidensa lattialle. Olemme yrittäneet pottailla, pyttyillä, kuljettaa Topoa pikkukalsareissa, ja sitä rataa, mutta pissat, ja ne muut jutut tehdään vaippaan. Keväällä kuitenkin Topo pikkuhiljaa alkoi saada jollain tapaa kiinni tästä vessailupuuhasta. Saattoi olla ilman vaippaa, mutta hädän yllättäessä toi vaipan, tai vei minut, tai miehen vessaan, ja osoitti, että nyt on vaipan paikka. Aloimme siis luottaa siihen, että poika voi kulkea kotona ilman vaippaa. Homma toimi aikansa, mutta viikko-pari takaperin alkoi eritoten Topon huoneen lattialta löytyä salaperäisiä lammikoita. Pissahomma kusi. Ja oli kussut tänään taas. Vaippaa hakiessa astuin/puoliliukastuin yhteen näistä lammikoista. Ja seuraava aamun tehtävä oli a) kuljettaa se huushollin kallein matto noin viidennen kerran tänä kesänä pihalle pestäväksi puutarhaletkun alla, tiskiaineella  b) lattian jynssäys. 

Tämän jälkeen röyhkeästi marssin makuuhuoneeseen, ja täysin törkeästi lopetin miehen nukkuma-aamun 45 minuuttia etuajassa. Mies ei aamun episodeista kuultuaan pistänyt vastaan, vaan keräsi trion jäsenet kasaan, ja hipsi lähimpään puistoon ulkoilemaan.